Ateena - Rantapäivä ja viininmaistiaiset

Meidän hop on-hop off  bussilippu oli voimassa kaksi päivää, ja seuraavana päivänä me mentiin sillä rannalle.

Bussi ajoi ensin Glyfadan kaupunginosan läpi, jossa on ennen sijainnut USAn lentotukikohta. USA käytti Ellenikonin lentokenttää (jota myös Luftwaffe oli käyttänyt toisen maailmansodan aikana) vuoteen 1993 asti. Se oli myös Ateenan kansainvälinen lentokenttä vuoteen 2001 asti. Vuonna 1963 Eero Saarinen suunnitteli lentokentän itäisen terminaalirakennuksen. Nyt osa alueesta on museoa ja tutkakeskusta lukuunottamatta tyhjillään. Osa lentokenttää, mm kiitotiet, muutettiin urheilukeskukseksi Ateenan kesäolympialaisia varten.

Me mentiin vastaremontoidulle Thalassea-rannalle lähellä Voulan kaupunginosaa. Sinne olisi myös päässyt raitiovaunulla, pysäkki on ihan vieressä.

Sisäänpääsy rannalle maksoi viitisen euroa. Ranta oli aika iso ja siisti, siellä oli kunnon vessat ja pieni ravintola josta sai lähinnä juomia ja einesruokia. Aurinkotuoleja oli riittävästi, ja me päästiin jopa ensimmäiseen riviin. Aurinkotuoleille ei ollut mitään palvelua.

Ranta oli veteen päästyä alussa hieman kivikkoinen, mutta muuttui sitten pehmeäksi hiekaksi. Myös tällä rannalla sai kävellä aika pitkälle ennen kuin tuli syvää.

Seuraavana iltapäivänä mentiin viininmaistiaisiin Brettos-nimiseen sympaattiseen, pienen pieneen ravintolaan. Minä maistelin paikallisia valkoviinejä, Heli punaisia. Ja hyvää oli!

Ensin omistaja luuli että me maistetaan vain yhtä valikoimaa, ja jaetaan. Meinasi että olisi liikaa meille ottaa kaksi valikoimaa (jokaisessa lasissa oli kuitenkin vain 50cl, ja laseja oli yhteensä viisi yhdessä valikoimassa...). Kun selvisi että ollaan suomalaisia, sanoi omistaja että eihän se sitten ole ongelma että molemmat otatte omat. Ha!

Harmi että tänne Saudeihin ei saa tuoda viiniä...

Ateena yllätti positiivisesti, suosittelen todellakin käymään siellä, jos nyt ei viikoksi, niin ainakin muutamaksi päiväksi.

Ateenan antiikin rakennuksia

Me ostettiin lippu Hop on/Hop off-bussiin. Saisimme ajella sillä kaksi päivää Ateenan keskustassa, ja myös Ateenan rannoille.

Opastus tuli nauhalta, ja ohitettiin muunmuassa Kreikan parlamenttitalo, jossa sotilaat vartioivat Tuntemattoman Sotilaan hautaa.

Ajettiin myös Panathinaiko-stadionin ohi. Stadion on ainoa marmorinen stadion maailmassa, ja siellä pidettiin ensimmäisten modernien olympialaisten avajais- ja lopetusseremoniat vuonna 1896. Ensimmäinen stadion rakennettiin tähän paikkaan jo noin vuonna 330 EAA.

Ensin pysähdyttiin Hadrianuksen portilla Zeuksen temppelin vieressä. Marmoriportti on yksi Antiikin Ateenan 15 portista.

Zeuksen temppeli

Me ei maksettu sisäänpääsymaksua, vaan ihasteltiin temppeliä pienen matkan päästä.

Seuraavaksi pysähdyttiin Akropoliksen kukkulan juurella. Jonotettiin lippuja kymmenisen minuttia, ja sitten lähdettiin kävelemään mäkeä ylös 30 asteen helteessä. Onneksi pidän kuumasta!

Herodeksen teatteri

Parthenonin temppelissä oli remontti meneillään, sisällä oli mm nostureita. Parthenon on kaupungin suojelijalle, Athena-jumalalle vuonna 438 EAA valmistunut temppeli. 

Toinen Akropoliksen kukkulalla sijaitseva temppeli on Vanha Athenen Temppeli, joka oli myös omistettu Athenelle, ja mun mielestä Parthenonia hienompi.

Akropoliksen teatterit ja temppelit olivat upeita, ja pisti taas miettimään miten uskomattoman viisaita ja taitavia ihmiset ovat olleet jo vuosituhansia sitten, kun ovat pystyneet rakentamaan mahtavia rakennuksia ja muita luomuksia. 

Akropolikselta lähdettiin vahingossa väärään suuntaan, ja päädyttiin sen juurella sijaitsevaan Klepsidra Cafe'en lounaalle. Onneksi! Paras fetasalaatti, tsatsiki ja pitaleipä-combo koko viikon aikana mun mielestä, ja kiva tunnelma myös. 

Valkoiset varjot kuuluvat kahvilaan

Sitten hypättiin vielä hetkeksi bussin kyytiin, koska yksi pysäkki oli ihan lähellä hotellia.

Ateenan yliopisto

Päiväretki Ateenasta Aeginan saarelle

Aeginan saarta oltiin kovasti kehuttu, joten mentiin sinne päiväksi.

Me mentiin metrolla Piraeuksen satamaan. Matka kesti Monastirakin asemalta 20 min. Piraeuksen asemalta oli lyhyt ja helppo kävely satamaan.

Pireauksen satamasta menee neljän yhtiön lauttoja. Me ei oltu katsottu aikatauluja etukäteen, ja päädyttiin vartin kuluttua lähtevään Anes Ferries-yhtiön lautalle. Meno-paluu maksoi n 16€/hlö, hinta riippuu matkustuksen ajankohdasta.

Lautta saapui Piraeuksen satamaan hieman myöhässä. Ensin lautasta poistui kävelevät asiakkaat autokannen kautta, sen jälkeen autot. Sitten me kävelevät päästiin lauttaan, autokannen kautta, ja viimeiseksi autot.

Lähdettiin yli puoli tuntia myöhässä, ja matka kesti noin 1h 15 min, nopealla Dolphin-aluksella matka olisi kestänyt vain 40 min.

Me istuttiin yläkannella auringossa, mutta varjopaikkoja oli myös. Sisällä lautalla oli kahvio ja lisää istumapaikkoja.

Aeginan satamassa oli söpö pieni ortodoksi kirkko.

Käveltiin ensin vähän sataman ympärillä, ja ostettiin pistaasipähkinöitä, niitä kasvatetaan saarella paljon. 

Sitten otettiin taksi saaren toiselle puolelle, Agina Marinan rannalle. Matka kesti noin vartin, ja maksoi 20€. Matkalla oli hienot ja mielenkiintoiset maisemat, mm pistaasipuita. 

Rannalla mentiin heti syömään lounaat Ocean Café and Bar-rantaravintolaan. Syötiin herkulliset pastat, ja mentiin ravintolan omalle rannalle.

Rannalla oli aurinkotuoli-maksu, muistaakseni jotain 5€ luokkaa (sisältäen kaksi tuolia ja varjon), mutta meiltä sitä ei peritty. Ehkä koska söimme ravintolassa tai sitten koska kello oli jo neljän paikkeilla.

Oltiin pari tuntia rannalla, siellä oli paljon väkeä, mutta vedessä, joka oli ihanan lämmin, oli paljon tilaa. Ranta oli pehjmeän hiekkainen, ja matala aika pitkälle. 

Sama kuski joka toi meidät haki meidät sovitusti. Paluumatkalla pysähdyttiin vielä kirkon ja luostarin kohdalla ottamassa muutamat valokuvat.

Luostari taustalla

Aegina oli ihana ja pieni, pahimman loma-aikaan jälkeen varmasti vielä kivempi. Jos nyt tekisin jotain toisin, niin olisin yöpynyt saarella yön tai pari. 

Vastakohtien Ateena

Ateena oli ihana. En kauheasti pidä suurkaupungeista, mutta Ateenassa viihdyin hyvin viikon. Ihmiset oli ystävällisiä, kutakuinkin kaikki puhuivat englantia, ruoka oli mahtavaa ja näkemistä ja kokemista oli vaikka kuinka paljon. Kaupunki oli täynnä vastakohtia, antiikin monumentteja, moderneja rakennuksia, graffiteja ja hurmaavia tavernoita.

Meidän hotelli, Fresh Hotel, sijaitsi kävelymatkan päässä vilkkaalta Monastirakin aukiolta, ja metroasemalta. Metro lentokentältä kulkee yleensä puolen tunnin välein, maksaa 10€ ja kestää 45 min.

Monastirakin aukio, Acropoliksen kukkula ja Parthenon taustalla

Alue jossa hotelli sijaitsee tuntui rauhalliselta ja turvalliselta, vaikka muutamia kodittomia näkyikin nukkumassa kadun varrella. Graffiteja oli seinissä paljon, mutta niitä näytti olevan pitkin ja poikin kaupunkia. 

Hotellin katto-terassin ravintolasta on näkymät Acropoliksen kukkulalle, missä Parthenon on pimeällä valaistu upeasti.

Lämpötila oli joka päivä noin 30c ja turisteja on tietysti paljon elokuussa. 

Ateena oli myös yllättävän halpa. Olin kuvitellut sen euromaana kalliimpana. Siellä olisi voinut shoppailla vaikka kuinka paljon, Syntagman aukiolta lähtevillä ostoskaduilla on vaikka mitä kauppoja, huippumuodista vähän edullisempiin. Monastirakin aukiolta taas lähtee pikkukatuja ja kujia, jossa myydään turistikamaa ym.

Ja ruoka! Ah miten hyvää kreikkalainen salaatti on, sitä ja tsatsikia ja tuoretta pitaleipää olisi voinut syödä joka päivä. Ja melkein syötiinkin. Souvlaki oli myös herkkua.

Sianliha Souvlaki

Ravintoloissa sai yleensä leipää alkuun; välillä tuli voita, oliiviöljyä tai tapenadea. Välillä se oli ilmainen, välillä se maksoi, mutta koska leipä ei ollut mitenkään erikoisen hyvää, me kieltäydyttiin siitä. 

Nimenmuutos

Kun perustin tän blogin, en millään keksinyt mitään kivaa nimeä, joten se sai tylsähkön nimen, Matkamuistoja.

Mun edellinen blogi oli nimeltään Aidan Takana (ruoho on vihreämpää), ja kaverini ehdotti että eikö olisi fiksua antaa tällekin blogille sama nimi, kun edellinen on nyt suljettu. No niinhän se olis. Joten, tämäkin on nyt sitten Aidan Takana.

Kun en päässytkään lennolle

Viikko sitten torstaina lähdin keskiyöllä lentokentälle. Varattuna oli Etihadin lento Abu Dhabin kautta Ateenaan, jossa viettäisin viikon kaverini Helin kanssa.

  Kingdom Tower pilvenpiirtäjä Riadissa

Vaikka olin kentällä hyvissä ajoin, noin 3.5h ennen lentoa, oli tiskeille jo pitkät jonot. Olin chekannut sisään lennolle netissä, mutta mulla ei ollut boarding passia. 

Jonotin puolisen tuntia. Tiskillä annoin passini. Hetken kuluttua virkailija pyysi luottokorttia. Annoin American Express korttini, jolla yleensä ostan lennot. Korttia ei hyväksytty. Muistin että edellinen kortti oli mennyt vanhaksi, ja sain uuden kortin reilu kuukausi sitten, kun olin Suomessa lomalla.

Olen matkustanut todella paljon, mutta ikinä ei ole luottokorttia pyydetty. Ihan käsittämätöntä. Matka oli maksettu 3-4kk aikaisemmin. Mulla oli passi ja iqama, eli Saudien oleskelulupa. 

Kyllähän matkalipussa sanottiin että luottokortti pitää olla mukana, mutta ei tullut mieleenikään että uusi kortti ei käy, ja multa evättäisiin pääsy lennolle. 

Hiekkamyrsky lentokoneesta kuvattuna 

Niin nimittäin kävi. Ei mulla ole vanhan kortin numeroa tiedossa. Saudeista ei pysty jostain syystä soittamaan Suomen Amexin asiakaspalveluun. Britannian Amexista, mihin pystyin soittamaan, ei pystytty auttamaan, paitsi yrittävät yhdistää Suomeen. Ei onnistunut.

Kävin Etihadin toimistossa kentällä, ja soitin Etihadille. Sanoivat että eivät voi tehdä mitään, vain check in supervisor voi auttaa. Häntä ei kiinnostanut. 

Lentokentän neuvontapisteen mies oli todella avulias. Googlasi mulle puhelinnumeroita, uusia lentoja, ja kävi jopa turvatarkastuksen sisäpuolella Amexin toimistossa. 

Riadin kentän Business Lounge

Kun mitään ei ollut enää tehtävissä ja check in oli pian sulkemassa, jonotin vielä uudestaan, eri tiskille tällä kertaa. Sama vastaus. Virkailija näytti jopa näytöltä että ei onnistu. Siinä oli kohta jossa luki override (”ohita”). Näytin sitä, mies kokeili jotain, mutta ei onnistunut. Olen varma että jossain muualla ammattitaitoisempi henkilö olisi sen varmasti osannut/pystynyt tehdä. 

Niinpä mulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin luovuttaa ja ottaa taksi kotiin klo 03.30 aikaan yöllä. Seuraavana aamuna ostin uudet, sikakalliit liput, eri lentoyhtiöllä tietenkin. Etihadilla en enää lennä, se on varmaa se, kuten en myöskään Air Francella, mutta se onkin ihan eri, eikä edes näin ärsyttävä, saati kallis, tarina. 

Viikonloppu Libanonissa - Byblos

Perjantaina lähdettiin Bybloksen kaupunkiin, joka sijaitsee noin 30 km päässä Beirutista. Byblos on yksi UNESCOn maailmanperintökohtiesta, ja yksi maailman vanhimmista yhtäjaksoisesti asutuista kaupungeista.

Me mentiin vähän soudellen sotaan, ei ollut paperikarttaa, opaskirjaa eikä toimivaa nettiä. Mutta mentiin taksilla vanhan kaupungin liepeille, ja lähdettiin siitä kiertämään.

Päivä oli melko aurinkoinen ja lämmin, ja kaupunki kaunis.

Ensin mentiin arkeologiselle alueelle. Siellä on mm restauroitu linna ristiretkien ajoilta ja myös raunioita neoliittiselta sekä kreikkalaiselta ja roomalaiselta ajalta.

Seuraavaksi me käytiin soukissa (basaarissa). Ostettiin muutamat matkamuistot, ja syötiin lounas.

Lounaan jälkeen etsittiin taksikuski ja lähdettiin etsimään setri-puita, Libanonin kansallispuuta, jonka kuva on myös Libanonin lipussa. Parhaat setri-metsät on muutaman tunnin ajomatkan päässä, joten ne jäi meiltä näkemättä tällä reissulla.

Mutta ajettiin pienen vuoren huipulle jossa kasvoi setrejä, mutta ei sitten ilmeisesti niitä kuuluisia setrejä. Mutta nämäkin tuoksuivat hyvälle, ja maisemat olivat upeat.

Reissu oli ihana, mutta paljon jäi vielä nähtävää, joten Libanoniin on päästävä vielä uudelleen, vähän pidemmälle reissulle ensi kerralla.