Päiväretki Ateenasta Aeginan saarelle

Aeginan saarta oltiin kovasti kehuttu, joten mentiin sinne päiväksi.

Me mentiin metrolla Piraeuksen satamaan. Matka kesti Monastirakin asemalta 20 min. Piraeuksen asemalta oli lyhyt ja helppo kävely satamaan.

Pireauksen satamasta menee neljän yhtiön lauttoja. Me ei oltu katsottu aikatauluja etukäteen, ja päädyttiin vartin kuluttua lähtevään Anes Ferries-yhtiön lautalle. Meno-paluu maksoi n 16€/hlö, hinta riippuu matkustuksen ajankohdasta.

Lautta saapui Piraeuksen satamaan hieman myöhässä. Ensin lautasta poistui kävelevät asiakkaat autokannen kautta, sen jälkeen autot. Sitten me kävelevät päästiin lauttaan, autokannen kautta, ja viimeiseksi autot.

Lähdettiin yli puoli tuntia myöhässä, ja matka kesti noin 1h 15 min, nopealla Dolphin-aluksella matka olisi kestänyt vain 40 min.

Me istuttiin yläkannella auringossa, mutta varjopaikkoja oli myös. Sisällä lautalla oli kahvio ja lisää istumapaikkoja.

Aeginan satamassa oli söpö pieni ortodoksi kirkko.

Käveltiin ensin vähän sataman ympärillä, ja ostettiin pistaasipähkinöitä, niitä kasvatetaan saarella paljon. 

Sitten otettiin taksi saaren toiselle puolelle, Agina Marinan rannalle. Matka kesti noin vartin, ja maksoi 20€. Matkalla oli hienot ja mielenkiintoiset maisemat, mm pistaasipuita. 

Rannalla mentiin heti syömään lounaat Ocean Café and Bar-rantaravintolaan. Syötiin herkulliset pastat, ja mentiin ravintolan omalle rannalle.

Rannalla oli aurinkotuoli-maksu, muistaakseni jotain 5€ luokkaa (sisältäen kaksi tuolia ja varjon), mutta meiltä sitä ei peritty. Ehkä koska söimme ravintolassa tai sitten koska kello oli jo neljän paikkeilla.

Oltiin pari tuntia rannalla, siellä oli paljon väkeä, mutta vedessä, joka oli ihanan lämmin, oli paljon tilaa. Ranta oli pehjmeän hiekkainen, ja matala aika pitkälle. 

Sama kuski joka toi meidät haki meidät sovitusti. Paluumatkalla pysähdyttiin vielä kirkon ja luostarin kohdalla ottamassa muutamat valokuvat.

Luostari taustalla

Aegina oli ihana ja pieni, pahimman loma-aikaan jälkeen varmasti vielä kivempi. Jos nyt tekisin jotain toisin, niin olisin yöpynyt saarella yön tai pari. 

Vastakohtien Ateena

Ateena oli ihana. En kauheasti pidä suurkaupungeista, mutta Ateenassa viihdyin hyvin viikon. Ihmiset oli ystävällisiä, kutakuinkin kaikki puhuivat englantia, ruoka oli mahtavaa ja näkemistä ja kokemista oli vaikka kuinka paljon. Kaupunki oli täynnä vastakohtia, antiikin monumentteja, moderneja rakennuksia, graffiteja ja hurmaavia tavernoita.

Meidän hotelli, Fresh Hotel, sijaitsi kävelymatkan päässä vilkkaalta Monastirakin aukiolta, ja metroasemalta. Metro lentokentältä kulkee yleensä puolen tunnin välein, maksaa 10€ ja kestää 45 min.

Monastirakin aukio, Acropoliksen kukkula ja Parthenon taustalla

Alue jossa hotelli sijaitsee tuntui rauhalliselta ja turvalliselta, vaikka muutamia kodittomia näkyikin nukkumassa kadun varrella. Graffiteja oli seinissä paljon, mutta niitä näytti olevan pitkin ja poikin kaupunkia. 

Hotellin katto-terassin ravintolasta on näkymät Acropoliksen kukkulalle, missä Parthenon on pimeällä valaistu upeasti.

Lämpötila oli joka päivä noin 30c ja turisteja on tietysti paljon elokuussa. 

Ateena oli myös yllättävän halpa. Olin kuvitellut sen euromaana kalliimpana. Siellä olisi voinut shoppailla vaikka kuinka paljon, Syntagman aukiolta lähtevillä ostoskaduilla on vaikka mitä kauppoja, huippumuodista vähän edullisempiin. Monastirakin aukiolta taas lähtee pikkukatuja ja kujia, jossa myydään turistikamaa ym.

Ja ruoka! Ah miten hyvää kreikkalainen salaatti on, sitä ja tsatsikia ja tuoretta pitaleipää olisi voinut syödä joka päivä. Ja melkein syötiinkin. Souvlaki oli myös herkkua.

Sianliha Souvlaki

Ravintoloissa sai yleensä leipää alkuun; välillä tuli voita, oliiviöljyä tai tapenadea. Välillä se oli ilmainen, välillä se maksoi, mutta koska leipä ei ollut mitenkään erikoisen hyvää, me kieltäydyttiin siitä. 

Nimenmuutos

Kun perustin tän blogin, en millään keksinyt mitään kivaa nimeä, joten se sai tylsähkön nimen, Matkamuistoja.

Mun edellinen blogi oli nimeltään Aidan Takana (ruoho on vihreämpää), ja kaverini ehdotti että eikö olisi fiksua antaa tällekin blogille sama nimi, kun edellinen on nyt suljettu. No niinhän se olis. Joten, tämäkin on nyt sitten Aidan Takana.

Kun en päässytkään lennolle

Viikko sitten torstaina lähdin keskiyöllä lentokentälle. Varattuna oli Etihadin lento Abu Dhabin kautta Ateenaan, jossa viettäisin viikon kaverini Helin kanssa.

  Kingdom Tower pilvenpiirtäjä Riadissa

Vaikka olin kentällä hyvissä ajoin, noin 3.5h ennen lentoa, oli tiskeille jo pitkät jonot. Olin chekannut sisään lennolle netissä, mutta mulla ei ollut boarding passia. 

Jonotin puolisen tuntia. Tiskillä annoin passini. Hetken kuluttua virkailija pyysi luottokorttia. Annoin American Express korttini, jolla yleensä ostan lennot. Korttia ei hyväksytty. Muistin että edellinen kortti oli mennyt vanhaksi, ja sain uuden kortin reilu kuukausi sitten, kun olin Suomessa lomalla.

Olen matkustanut todella paljon, mutta ikinä ei ole luottokorttia pyydetty. Ihan käsittämätöntä. Matka oli maksettu 3-4kk aikaisemmin. Mulla oli passi ja iqama, eli Saudien oleskelulupa. 

Kyllähän matkalipussa sanottiin että luottokortti pitää olla mukana, mutta ei tullut mieleenikään että uusi kortti ei käy, ja multa evättäisiin pääsy lennolle. 

Hiekkamyrsky lentokoneesta kuvattuna 

Niin nimittäin kävi. Ei mulla ole vanhan kortin numeroa tiedossa. Saudeista ei pysty jostain syystä soittamaan Suomen Amexin asiakaspalveluun. Britannian Amexista, mihin pystyin soittamaan, ei pystytty auttamaan, paitsi yrittävät yhdistää Suomeen. Ei onnistunut.

Kävin Etihadin toimistossa kentällä, ja soitin Etihadille. Sanoivat että eivät voi tehdä mitään, vain check in supervisor voi auttaa. Häntä ei kiinnostanut. 

Lentokentän neuvontapisteen mies oli todella avulias. Googlasi mulle puhelinnumeroita, uusia lentoja, ja kävi jopa turvatarkastuksen sisäpuolella Amexin toimistossa. 

Riadin kentän Business Lounge

Kun mitään ei ollut enää tehtävissä ja check in oli pian sulkemassa, jonotin vielä uudestaan, eri tiskille tällä kertaa. Sama vastaus. Virkailija näytti jopa näytöltä että ei onnistu. Siinä oli kohta jossa luki override (”ohita”). Näytin sitä, mies kokeili jotain, mutta ei onnistunut. Olen varma että jossain muualla ammattitaitoisempi henkilö olisi sen varmasti osannut/pystynyt tehdä. 

Niinpä mulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin luovuttaa ja ottaa taksi kotiin klo 03.30 aikaan yöllä. Seuraavana aamuna ostin uudet, sikakalliit liput, eri lentoyhtiöllä tietenkin. Etihadilla en enää lennä, se on varmaa se, kuten en myöskään Air Francella, mutta se onkin ihan eri, eikä edes näin ärsyttävä, saati kallis, tarina. 

Viikonloppu Libanonissa - Byblos

Perjantaina lähdettiin Bybloksen kaupunkiin, joka sijaitsee noin 30 km päässä Beirutista. Byblos on yksi UNESCOn maailmanperintökohtiesta, ja yksi maailman vanhimmista yhtäjaksoisesti asutuista kaupungeista.

Me mentiin vähän soudellen sotaan, ei ollut paperikarttaa, opaskirjaa eikä toimivaa nettiä. Mutta mentiin taksilla vanhan kaupungin liepeille, ja lähdettiin siitä kiertämään.

Päivä oli melko aurinkoinen ja lämmin, ja kaupunki kaunis.

Ensin mentiin arkeologiselle alueelle. Siellä on mm restauroitu linna ristiretkien ajoilta ja myös raunioita neoliittiselta sekä kreikkalaiselta ja roomalaiselta ajalta.

Seuraavaksi me käytiin soukissa (basaarissa). Ostettiin muutamat matkamuistot, ja syötiin lounas.

Lounaan jälkeen etsittiin taksikuski ja lähdettiin etsimään setri-puita, Libanonin kansallispuuta, jonka kuva on myös Libanonin lipussa. Parhaat setri-metsät on muutaman tunnin ajomatkan päässä, joten ne jäi meiltä näkemättä tällä reissulla.

Mutta ajettiin pienen vuoren huipulle jossa kasvoi setrejä, mutta ei sitten ilmeisesti niitä kuuluisia setrejä. Mutta nämäkin tuoksuivat hyvälle, ja maisemat olivat upeat.

Reissu oli ihana, mutta paljon jäi vielä nähtävää, joten Libanoniin on päästävä vielä uudelleen, vähän pidemmälle reissulle ensi kerralla.

Viikonloppu Libanonissa - Beirut

Maaliskuun lopulla käytiin kaverin kanssa Libanonissa. Taas sain toteuttaa pitkäaikaisen haaveen. Vähän jännitti, koska välillä Libanoniin on matkustuskieltoja, ja joihinkin osiin maata on koko ajan, mutta vältettiin niitä alueita, eikä tunnettu minkäänlaista turvattomuutta reissun aikana.

Niin vehreää!

Libanonilaiset ovat kaikkein "länsimaalaistuneimpia" arabeja, ja noin 40% väestöstä on kristittyjä. Monessa lähi-idän maassa käyneenä oli jotenkin outoa nähdä niin avointa kristillisyyttä joka paikassa. Me oltiin myös pääsiäisen aikaan, ja oli koristeita, paraateja ym.

Arabian lisäksi maassa puhutaan myös ranskaa, ja molempia kieliä sekaisin. Esimerkiksi kiitos oli merci (ranska), eikä shukran (arabia)… Monet vanhemmat ihmiset, jopa taksikuskit, ei puhu englantia ollenkaan, tai hyvin vähän. Mutta hyvin pärjättiin, vaikka ranskaa ei osatakaan, ja arabiaakin hyvin auttavasti.

Libanon oli sisällissodassa vuodesta 1975 vuoteen 1990 asti. Beirut oli sekoitus uutta ja vanhaa, ränsistynyttä ja modernia. Matkalla lentokentältä hotellille näin ainakin yhden kerrostalon, jonka seinissä oli edelleen luodin reikiä. Beirut oli ehkä vähän vähemmän moderni, kuin mitä olin kuvitellut. Mutta moderni kuitenkin.

Meidän hotelli, Burj on Bay, sijaitsi Beirutin pohjoispuolella, Jouniehissa. Ensi kerralla ehkä mielummin lähemmäksi keskustaa, koska ruuhka aikaan liikenne on todella hidasta.

Hotelli oli uusi ja ihan kiva, vaikka hotellihuone olikin todella pieni, mutta siihen kuului myös iso parveke. Ulkona oleva uima-allas ei ollut auki, koska oli vielä "talvi". Lämpötila oli noin 15-22c meidän aikana, pääasiassa aurinkoista.

Ensimmäisenä iltana syötiin Jouniehissa, Saniour Sea View-ravintolassa. Ateria, meze, oli parasta mitä söin koko matkan aikana, ja yksi parhaista ikinä. Ravintolassa poltettiin myös sishaa, vesipiippua, jopa pöydissä missä oli lapsia mukana.

Tästä haaveilen edelleen...

Toisena päivänä mentiin ensin köysiradalla, telefriquella, Harissaan vuoren huipulle. Välillä mentiin hyvin lähellä taloja.

Vuoren huipulla on katolinen kirkko, ja valtava Our Lady of Lebanon-patsas, joka katsoo kaupungin ylle.

Sen jälkeen oli vuorossa upea Jeita grotto-luolasto. Alue oli todella vehreää, ja kaksi luolastoa jossa käytiin, oli valtavat ja upeat. Mun mielestä upeammat kuin yhdeksi uudeksi maailman seitsemäksi ihmeeksi valittu Filippiineillä, Palawanilla oleva Puerto Princesan maanalainen jokiluolasto.

Luolastoissa ei saanut kuvata, mutta saatiin muutama salakuva...

Luolastojen ulkopuolella oli mm ravintola ja patsaspuisto.

Mä kutsun tätä pulloharjapuuksi. Ensimmäisen kerran "törmäsin" siihen Perussa. 

Kun palattiin luolastolta kysyi kuski halutaanko käydä Hall of Famessa. Meillä ei ollut mitään hajua mikä paikka se on, mutta sanottiin joo. Se olikin sitten outo vahakabinetti, jossa oli paljon paikallisia julkkiksia ja diktaattoreita niin Libanonista kuin muistakin lähi-idän maista.

Kuuluisa Saudi-prinssi Al-Waleed bin Talal, yksi maailman rikkaimmista miehistä, joka myös vietti puolisen vuotta sitten aikaa Riadissa viiden tähden Ritz-Carlton hotelliin tehdyssä vankilassa, korruptio epäilyn takia. 

Joku libanonilainen tyyppi

Päivällinen käytiin syömässä Beirutin keskustassa, Kahvet Maalem Artin nimisessä Armenialaisessa ravintolassa. Ruoka oli ihan hyvää, mutta ei lähelläkään edellisen illan herkkuja, mutta tämä ravintola oli pienempi ja sympaattisempi kuin edellisillan.

Aivan liian paljon ruokaa kahdelle...