Matka Alaskaan ja ensimmäinen päivä Fairbanksissa

Kutakuinkin tasan vuosi sitten kävin kylässä ystävieni luona Alaskassa. Nämä Alaskan tekstit on muokattu mun edellisen blogin postauksista.

Lensin Riadista Frankfurtin kautta Atlantaan, jossa vietin vajaan vuorokauden huilaillen ennen kuin jatkoin matkaa. Matkaa Atlantan lentokentän lähellä olevalle hotellille, omalta ovelta, oli 25.5 tuntia, joten olin jo levon tarpeessa.

Noin 10 tunnin lento Frankfurtista Atlantaan meni ihan kivasti elokuvia ja sarjoja katsellen. Eikä mun vieressäkään istunut ketään!

Seuraavana aamuna, kun ei vielä ollut kauhean kuumaa ja kosteaa, lähdin kävelylle naapurustoon. Kovin pitkälle en päässyt, kun jalkakäytävät loppuivat molemmissa suunnissa jo parinsadan metrin päässä. Kai minä kävelemässä olin joku ihmeellinen näky, kun ensin yksi mies kysyi olenko kunnossa, ja kohta toinen samaa, ja jos tarvitsisin kyydin jonnekin! Palasin siis pian takaisin hotellille.

Lensin Alaskaan Seattlen kautta, Alaska Air yhtiöllä. Lento Seattleen kesti reilut viisi tuntia. Mun vieressä istui keski-ikäinen pariskunta, jotka lensivät ensimmäistä kertaa. Nainen pelkäsi kamalasti. Istuttiin viimeisellä rivillä, ja kun oltiin ilmassa lentoemot tarjosivat pariskunnalle yhdet ilmaiset drinkit, ja kysyivät myös multa haluanko! Lento meni ihan hyvin, välillä oli pienoista turbulenssia, ja sain selitellä että se, ja joskus kuuluvat eri äänet, on ihan normaalia.

Coloradoa

Matkan varrelta

Seattlessa oli parin tunnin vaihto, ja aikaeron takia (10h) olin jo ihan väsynyt kun nousin vihdoin Fairbanksiin menevälle lennolle. Kone, joka lähti klo 22.00 paikallista aikaa, oli onneksi puolityhjä, ja sain koko penkkirivin itselle. Kun oltiin noustu lentokorkeudelle, ja olin juuri laittamassa korvatulppia korviin nukkumista varten, kuulutti kapteeni että tuulilasiin oli lentänyt lintu, ja palaisimme takaisin Seattleen. Great. Siellä saatiin pian tieto että joudutaan vaihtamaan konetta.

Onneksi Seattle on Alaska Airin "kotikenttä" ja päästiinkin uudestaan lentoon jo reilun tunnin kuluttua. Olin silloin jo niin väsynyt että kun päästiin lentokorkeudelle kävin ensimmäistä kertaa ikinä makaamaan kaikkien kolmen penkin yli, ilman turvavyötä! Mulla on siis aina turvavyö kiinni koneessa ollessa. Just in case.

Lento kesti vain kolmisen tuntia, ja nukuin suurimman osan siitä. Kun saavuttiin Fairbanksiin klo 02.30, kaksi tuntia myöhässä, oli ystäväni vastassa. Laukku tuli onneksi nopeasti, ja ajettiin lyhyt matka kotiin, missä juotiin vielä drinkit ennen nukkumaan menoa. Kylläpä nukutti kun vihdoin pääsin nukkumaan!

Fairbanks on pienehkö, 32 751 (2016) asukkaan kaupunki. Kaupungin suurin tulonlähde on puolustusvoimat, kaupungissa sijaitsee armeijan tukikohta Fort Wainwright ja ilmavoimien Eielson Air Force Base. Lisäksi kaupungin ulkopuolella sijaitsee Fort Greely, jossa sijaitsee USAn (ja Kanadan) erittäin tärkeä osasto, nimittäin ohjusten vastainen. Jos esim Pohjois-Korea ampuu ohjuksen USAan, ammutaan se luultavasti alas Fort Greelystä.

Eipä ole paljon liikennettä

Ystäväni asuivat silloin toisen äidin luona, koska tämä sairasti syöpää. Hän oli aika huonossa kunnossa, hoitojen takia, kun olin siellä. Asuntona heillä on neljän huoneen trailer, eli periaatteessa siirrettävä talo.

Olohuone

Ensimmäisenä päivänä, eli lauantaina, mentiin ensin lounaalle Chena-joen rannalla sijaitsevaan ravintolaan.

Tällä paatilla oli morsian jota kuvattiin. Kai se sulhokin oli jossain kyydissä...

Lounaan jälkeen ajettiin jonkin matkan päässä olevaan "Skinny Dicks" baariin. Mielenkiintoinen paikka.

Päivällä, auringon paistaessa oli vähän yli 20c. Muutamana päivänä.

Baarin katto oli täynnä dollareita. Mekin lisättiin sinne yksi, meidän nimillä.

Baarista ajettiin takaisin Fairbanksiin, North Pole nimiseen kylään.

Santa Clause Lane

North Polessa oli illanistujaiset grillailun ja nyrkkeily-ottelun merkeissä. Katsoin sitten minäkin elämäni ensimmäisen nyrkkeilymatsin (Mayweather vs McGregor). Heillä oli myös kaksi valtavaa mustakarhun taljaa seinillä; isäntä oli ampunut toisen, emäntä toisen. Suurin osa Alaskassa tapaamistani ihmisistä harrasti metsästystä.

Pihallakin oli pieni karhu

Loppuilta vietettiin kavereiden kaverin omistamassa baarissa. Baari sijaitsee North Polessa, jossa myös sijaitsee ilmavoimien tukikohta, ja baarissa olikin aika paljon silmänruokaa sotilaita. Mukava ilta, toivoin että nähtäisiin revontulia kotimatkalla, mutta valitettavasti en nähnyt niitä koko reissun aikana, olin ihan muutaman viikon liian aikaisessa.

Ateena - Rantapäivä ja viininmaistiaiset

Meidän hop on-hop off  bussilippu oli voimassa kaksi päivää, ja seuraavana päivänä me mentiin sillä rannalle.

Bussi ajoi ensin Glyfadan kaupunginosan läpi, jossa on ennen sijainnut USAn lentotukikohta. USA käytti Ellenikonin lentokenttää (jota myös Luftwaffe oli käyttänyt toisen maailmansodan aikana) vuoteen 1993 asti. Se oli myös Ateenan kansainvälinen lentokenttä vuoteen 2001 asti. Vuonna 1963 Eero Saarinen suunnitteli lentokentän itäisen terminaalirakennuksen. Nyt osa alueesta on museoa ja tutkakeskusta lukuunottamatta tyhjillään. Osa lentokenttää, mm kiitotiet, muutettiin urheilukeskukseksi Ateenan kesäolympialaisia varten.

Me mentiin vastaremontoidulle Thalassea-rannalle lähellä Voulan kaupunginosaa. Sinne olisi myös päässyt raitiovaunulla, pysäkki on ihan vieressä.

Sisäänpääsy rannalle maksoi viitisen euroa. Ranta oli aika iso ja siisti, siellä oli kunnon vessat ja pieni ravintola josta sai lähinnä juomia ja einesruokia. Aurinkotuoleja oli riittävästi, ja me päästiin jopa ensimmäiseen riviin. Aurinkotuoleille ei ollut mitään palvelua.

Ranta oli veteen päästyä alussa hieman kivikkoinen, mutta muuttui sitten pehmeäksi hiekaksi. Myös tällä rannalla sai kävellä aika pitkälle ennen kuin tuli syvää.

Seuraavana iltapäivänä mentiin viininmaistiaisiin Brettos-nimiseen sympaattiseen, pienen pieneen ravintolaan. Minä maistelin paikallisia valkoviinejä, Heli punaisia. Ja hyvää oli!

Ensin omistaja luuli että me maistetaan vain yhtä valikoimaa, ja jaetaan. Meinasi että olisi liikaa meille ottaa kaksi valikoimaa (jokaisessa lasissa oli kuitenkin vain 50cl, ja laseja oli yhteensä viisi yhdessä valikoimassa...). Kun selvisi että ollaan suomalaisia, sanoi omistaja että eihän se sitten ole ongelma että molemmat otatte omat. Ha!

Harmi että tänne Saudeihin ei saa tuoda viiniä...

Ateena yllätti positiivisesti, suosittelen todellakin käymään siellä, jos nyt ei viikoksi, niin ainakin muutamaksi päiväksi.

Ateenan antiikin rakennuksia

Me ostettiin lippu Hop on/Hop off-bussiin. Saisimme ajella sillä kaksi päivää Ateenan keskustassa, ja myös Ateenan rannoille.

Opastus tuli nauhalta, ja ohitettiin muunmuassa Kreikan parlamenttitalo, jossa sotilaat vartioivat Tuntemattoman Sotilaan hautaa.

Ajettiin myös Panathinaiko-stadionin ohi. Stadion on ainoa marmorinen stadion maailmassa, ja siellä pidettiin ensimmäisten modernien olympialaisten avajais- ja lopetusseremoniat vuonna 1896. Ensimmäinen stadion rakennettiin tähän paikkaan jo noin vuonna 330 EAA.

Ensin pysähdyttiin Hadrianuksen portilla Zeuksen temppelin vieressä. Marmoriportti on yksi Antiikin Ateenan 15 portista.

Zeuksen temppeli

Me ei maksettu sisäänpääsymaksua, vaan ihasteltiin temppeliä pienen matkan päästä.

Seuraavaksi pysähdyttiin Akropoliksen kukkulan juurella. Jonotettiin lippuja kymmenisen minuttia, ja sitten lähdettiin kävelemään mäkeä ylös 30 asteen helteessä. Onneksi pidän kuumasta!

Herodeksen teatteri

Parthenonin temppelissä oli remontti meneillään, sisällä oli mm nostureita. Parthenon on kaupungin suojelijalle, Athena-jumalalle vuonna 438 EAA valmistunut temppeli. 

Toinen Akropoliksen kukkulalla sijaitseva temppeli on Vanha Athenen Temppeli, joka oli myös omistettu Athenelle, ja mun mielestä Parthenonia hienompi.

Akropoliksen teatterit ja temppelit olivat upeita, ja pisti taas miettimään miten uskomattoman viisaita ja taitavia ihmiset ovat olleet jo vuosituhansia sitten, kun ovat pystyneet rakentamaan mahtavia rakennuksia ja muita luomuksia. 

Akropolikselta lähdettiin vahingossa väärään suuntaan, ja päädyttiin sen juurella sijaitsevaan Klepsidra Cafe'en lounaalle. Onneksi! Paras fetasalaatti, tsatsiki ja pitaleipä-combo koko viikon aikana mun mielestä, ja kiva tunnelma myös. 

Valkoiset varjot kuuluvat kahvilaan

Sitten hypättiin vielä hetkeksi bussin kyytiin, koska yksi pysäkki oli ihan lähellä hotellia.

Ateenan yliopisto

Päiväretki Ateenasta Aeginan saarelle

Aeginan saarta oltiin kovasti kehuttu, joten mentiin sinne päiväksi.

Me mentiin metrolla Piraeuksen satamaan. Matka kesti Monastirakin asemalta 20 min. Piraeuksen asemalta oli lyhyt ja helppo kävely satamaan.

Pireauksen satamasta menee neljän yhtiön lauttoja. Me ei oltu katsottu aikatauluja etukäteen, ja päädyttiin vartin kuluttua lähtevään Anes Ferries-yhtiön lautalle. Meno-paluu maksoi n 16€/hlö, hinta riippuu matkustuksen ajankohdasta.

Lautta saapui Piraeuksen satamaan hieman myöhässä. Ensin lautasta poistui kävelevät asiakkaat autokannen kautta, sen jälkeen autot. Sitten me kävelevät päästiin lauttaan, autokannen kautta, ja viimeiseksi autot.

Lähdettiin yli puoli tuntia myöhässä, ja matka kesti noin 1h 15 min, nopealla Dolphin-aluksella matka olisi kestänyt vain 40 min.

Me istuttiin yläkannella auringossa, mutta varjopaikkoja oli myös. Sisällä lautalla oli kahvio ja lisää istumapaikkoja.

Aeginan satamassa oli söpö pieni ortodoksi kirkko.

Käveltiin ensin vähän sataman ympärillä, ja ostettiin pistaasipähkinöitä, niitä kasvatetaan saarella paljon. 

Sitten otettiin taksi saaren toiselle puolelle, Agina Marinan rannalle. Matka kesti noin vartin, ja maksoi 20€. Matkalla oli hienot ja mielenkiintoiset maisemat, mm pistaasipuita. 

Rannalla mentiin heti syömään lounaat Ocean Café and Bar-rantaravintolaan. Syötiin herkulliset pastat, ja mentiin ravintolan omalle rannalle.

Rannalla oli aurinkotuoli-maksu, muistaakseni jotain 5€ luokkaa (sisältäen kaksi tuolia ja varjon), mutta meiltä sitä ei peritty. Ehkä koska söimme ravintolassa tai sitten koska kello oli jo neljän paikkeilla.

Oltiin pari tuntia rannalla, siellä oli paljon väkeä, mutta vedessä, joka oli ihanan lämmin, oli paljon tilaa. Ranta oli pehjmeän hiekkainen, ja matala aika pitkälle. 

Sama kuski joka toi meidät haki meidät sovitusti. Paluumatkalla pysähdyttiin vielä kirkon ja luostarin kohdalla ottamassa muutamat valokuvat.

Luostari taustalla

Aegina oli ihana ja pieni, pahimman loma-aikaan jälkeen varmasti vielä kivempi. Jos nyt tekisin jotain toisin, niin olisin yöpynyt saarella yön tai pari. 

Vastakohtien Ateena

Ateena oli ihana. En kauheasti pidä suurkaupungeista, mutta Ateenassa viihdyin hyvin viikon. Ihmiset oli ystävällisiä, kutakuinkin kaikki puhuivat englantia, ruoka oli mahtavaa ja näkemistä ja kokemista oli vaikka kuinka paljon. Kaupunki oli täynnä vastakohtia, antiikin monumentteja, moderneja rakennuksia, graffiteja ja hurmaavia tavernoita.

Meidän hotelli, Fresh Hotel, sijaitsi kävelymatkan päässä vilkkaalta Monastirakin aukiolta, ja metroasemalta. Metro lentokentältä kulkee yleensä puolen tunnin välein, maksaa 10€ ja kestää 45 min.

Monastirakin aukio, Acropoliksen kukkula ja Parthenon taustalla

Alue jossa hotelli sijaitsee tuntui rauhalliselta ja turvalliselta, vaikka muutamia kodittomia näkyikin nukkumassa kadun varrella. Graffiteja oli seinissä paljon, mutta niitä näytti olevan pitkin ja poikin kaupunkia. 

Hotellin katto-terassin ravintolasta on näkymät Acropoliksen kukkulalle, missä Parthenon on pimeällä valaistu upeasti.

Lämpötila oli joka päivä noin 30c ja turisteja on tietysti paljon elokuussa. 

Ateena oli myös yllättävän halpa. Olin kuvitellut sen euromaana kalliimpana. Siellä olisi voinut shoppailla vaikka kuinka paljon, Syntagman aukiolta lähtevillä ostoskaduilla on vaikka mitä kauppoja, huippumuodista vähän edullisempiin. Monastirakin aukiolta taas lähtee pikkukatuja ja kujia, jossa myydään turistikamaa ym.

Ja ruoka! Ah miten hyvää kreikkalainen salaatti on, sitä ja tsatsikia ja tuoretta pitaleipää olisi voinut syödä joka päivä. Ja melkein syötiinkin. Souvlaki oli myös herkkua.

Sianliha Souvlaki

Ravintoloissa sai yleensä leipää alkuun; välillä tuli voita, oliiviöljyä tai tapenadea. Välillä se oli ilmainen, välillä se maksoi, mutta koska leipä ei ollut mitenkään erikoisen hyvää, me kieltäydyttiin siitä. 

Nimenmuutos

Kun perustin tän blogin, en millään keksinyt mitään kivaa nimeä, joten se sai tylsähkön nimen, Matkamuistoja.

Mun edellinen blogi oli nimeltään Aidan Takana (ruoho on vihreämpää), ja kaverini ehdotti että eikö olisi fiksua antaa tällekin blogille sama nimi, kun edellinen on nyt suljettu. No niinhän se olis. Joten, tämäkin on nyt sitten Aidan Takana.

Kun en päässytkään lennolle

Viikko sitten torstaina lähdin keskiyöllä lentokentälle. Varattuna oli Etihadin lento Abu Dhabin kautta Ateenaan, jossa viettäisin viikon kaverini Helin kanssa.

  Kingdom Tower pilvenpiirtäjä Riadissa

Vaikka olin kentällä hyvissä ajoin, noin 3.5h ennen lentoa, oli tiskeille jo pitkät jonot. Olin chekannut sisään lennolle netissä, mutta mulla ei ollut boarding passia. 

Jonotin puolisen tuntia. Tiskillä annoin passini. Hetken kuluttua virkailija pyysi luottokorttia. Annoin American Express korttini, jolla yleensä ostan lennot. Korttia ei hyväksytty. Muistin että edellinen kortti oli mennyt vanhaksi, ja sain uuden kortin reilu kuukausi sitten, kun olin Suomessa lomalla.

Olen matkustanut todella paljon, mutta ikinä ei ole luottokorttia pyydetty. Ihan käsittämätöntä. Matka oli maksettu 3-4kk aikaisemmin. Mulla oli passi ja iqama, eli Saudien oleskelulupa. 

Kyllähän matkalipussa sanottiin että luottokortti pitää olla mukana, mutta ei tullut mieleenikään että uusi kortti ei käy, ja multa evättäisiin pääsy lennolle. 

Hiekkamyrsky lentokoneesta kuvattuna 

Niin nimittäin kävi. Ei mulla ole vanhan kortin numeroa tiedossa. Saudeista ei pysty jostain syystä soittamaan Suomen Amexin asiakaspalveluun. Britannian Amexista, mihin pystyin soittamaan, ei pystytty auttamaan, paitsi yrittävät yhdistää Suomeen. Ei onnistunut.

Kävin Etihadin toimistossa kentällä, ja soitin Etihadille. Sanoivat että eivät voi tehdä mitään, vain check in supervisor voi auttaa. Häntä ei kiinnostanut. 

Lentokentän neuvontapisteen mies oli todella avulias. Googlasi mulle puhelinnumeroita, uusia lentoja, ja kävi jopa turvatarkastuksen sisäpuolella Amexin toimistossa. 

Riadin kentän Business Lounge

Kun mitään ei ollut enää tehtävissä ja check in oli pian sulkemassa, jonotin vielä uudestaan, eri tiskille tällä kertaa. Sama vastaus. Virkailija näytti jopa näytöltä että ei onnistu. Siinä oli kohta jossa luki override (”ohita”). Näytin sitä, mies kokeili jotain, mutta ei onnistunut. Olen varma että jossain muualla ammattitaitoisempi henkilö olisi sen varmasti osannut/pystynyt tehdä. 

Niinpä mulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin luovuttaa ja ottaa taksi kotiin klo 03.30 aikaan yöllä. Seuraavana aamuna ostin uudet, sikakalliit liput, eri lentoyhtiöllä tietenkin. Etihadilla en enää lennä, se on varmaa se, kuten en myöskään Air Francella, mutta se onkin ihan eri, eikä edes näin ärsyttävä, saati kallis, tarina.