Minä Ja Matkat

20 heinäkuuta 2018

Viikonloppu Libanonissa - Beirut

Maaliskuun lopulla käytiin kaverin kanssa Libanonissa. Taas sain toteuttaa pitkäaikaisen haaveen. Vähän jännitti, koska välillä Libanoniin on matkustuskieltoja, ja joihinkin osiin maata on koko ajan, mutta vältettiin niitä alueita, eikä tunnettu minkäänlaista turvattomuutta reissun aikana.

Niin vehreää!

Libanonilaiset ovat kaikkein "länsimaalaistuneimpia" arabeja, ja noin 40% väestöstä on kristittyjä. Monessa lähi-idän maassa käyneenä oli jotenkin outoa nähdä niin avointa kristillisyyttä joka paikassa. Me oltiin myös pääsiäisen aikaan, ja oli koristeita, paraateja ym.

Arabian lisäksi maassa puhutaan myös ranskaa, ja molempia kieliä sekaisin. Esimerkiksi kiitos oli merci (ranska), eikä shukran (arabia)… Monet vanhemmat ihmiset, jopa taksikuskit, ei puhu englantia ollenkaan, tai hyvin vähän. Mutta hyvin pärjättiin, vaikka ranskaa ei osatakaan, ja arabiaakin hyvin auttavasti.

Libanon oli sisällissodassa vuodesta 1975 vuoteen 1990 asti. Beirut oli sekoitus uutta ja vanhaa, ränsistynyttä ja modernia. Matkalla lentokentältä hotellille näin ainakin yhden kerrostalon, jonka seinissä oli edelleen luodin reikiä. Beirut oli ehkä vähän vähemmän moderni, kuin mitä olin kuvitellut. Mutta moderni kuitenkin.





Meidän hotelli, Burj on Bay, sijaitsi Beirutin pohjoispuolella, Jouniehissa. Ensi kerralla ehkä mielummin lähemmäksi keskustaa, koska ruuhka aikaan liikenne on todella hidasta.

Hotelli oli uusi ja ihan kiva, vaikka hotellihuone olikin todella pieni, mutta siihen kuului myös iso parveke. Ulkona oleva uima-allas ei ollut auki, koska oli vielä "talvi". Lämpötila oli noin 15-22c meidän aikana, pääasiassa aurinkoista.


Ensimmäisenä iltana syötiin Jouniehissa, Saniour Sea View-ravintolassa. Ateria, meze, oli parasta mitä söin koko matkan aikana, ja yksi parhaista ikinä. Ravintolassa poltettiin myös sishaa, vesipiippua, jopa pöydissä missä oli lapsia mukana.

Tästä haaveilen edelleen...

Toisena päivänä mentiin ensin köysiradalla, telefriquella, Harissaan vuoren huipulle. Välillä mentiin hyvin lähellä taloja.



Vuoren huipulla on katolinen kirkko, ja valtava Our Lady of Lebanon-patsas, joka katsoo kaupungin ylle.


Sen jälkeen oli vuorossa upea Jeita grotto-luolasto. Alue oli todella vehreää, ja kaksi luolastoa jossa käytiin, oli valtavat ja upeat. Mun mielestä upeammat kuin yhdeksi uudeksi maailman seitsemäksi ihmeeksi valittu Filippiineillä, Palawanilla oleva Puerto Princesan maanalainen jokiluolasto.

Luolastoissa ei saanut kuvata, mutta saatiin muutama salakuva...

Luolastojen ulkopuolella oli mm ravintola ja patsaspuisto.



Mä kutsun tätä pulloharjapuuksi. Ensimmäisen kerran "törmäsin" siihen Perussa. 

Kun palattiin luolastolta kysyi kuski halutaanko käydä Hall of Famessa. Meillä ei ollut mitään hajua mikä paikka se on, mutta sanottiin joo. Se olikin sitten outo vahakabinetti, jossa oli paljon paikallisia julkkiksia ja diktaattoreita niin Libanonista kuin muistakin lähi-idän maista.

Kuuluisa Saudi-prinssi Al-Waleed bin Talal, yksi maailman rikkaimmista miehistä, joka myös vietti puolisen vuotta sitten aikaa Riadissa viiden tähden Ritz-Carlton hotelliin tehdyssä vankilassa, korruptio epäilyn takia. 

Joku libanonilainen tyyppi

Päivällinen käytiin syömässä Beirutin keskustassa, Kahvet Maalem Artin nimisessä Armenialaisessa ravintolassa. Ruoka oli ihan hyvää, mutta ei lähelläkään edellisen illan herkkuja, mutta tämä ravintola oli pienempi ja sympaattisempi kuin edellisillan.

Aivan liian paljon ruokaa kahdelle...



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti