Vastakohtien Ateena

Ateena oli ihana. En kauheasti pidä suurkaupungeista, mutta Ateenassa viihdyin hyvin viikon. Ihmiset oli ystävällisiä, kutakuinkin kaikki puhuivat englantia, ruoka oli mahtavaa ja näkemistä ja kokemista oli vaikka kuinka paljon. Kaupunki oli täynnä vastakohtia, antiikin monumentteja, moderneja rakennuksia, graffiteja ja hurmaavia tavernoita.

Meidän hotelli, Fresh Hotel, sijaitsi kävelymatkan päässä vilkkaalta Monastirakin aukiolta, ja metroasemalta. Metro lentokentältä kulkee yleensä puolen tunnin välein, maksaa 10€ ja kestää 45 min.

Monastirakin aukio, Acropoliksen kukkula ja Parthenon taustalla

Alue jossa hotelli sijaitsee tuntui rauhalliselta ja turvalliselta, vaikka muutamia kodittomia näkyikin nukkumassa kadun varrella. Graffiteja oli seinissä paljon, mutta niitä näytti olevan pitkin ja poikin kaupunkia. 

Hotellin katto-terassin ravintolasta on näkymät Acropoliksen kukkulalle, missä Parthenon on pimeällä valaistu upeasti.

Lämpötila oli joka päivä noin 30c ja turisteja on tietysti paljon elokuussa. 

Ateena oli myös yllättävän halpa. Olin kuvitellut sen euromaana kalliimpana. Siellä olisi voinut shoppailla vaikka kuinka paljon, Syntagman aukiolta lähtevillä ostoskaduilla on vaikka mitä kauppoja, huippumuodista vähän edullisempiin. Monastirakin aukiolta taas lähtee pikkukatuja ja kujia, jossa myydään turistikamaa ym.

Ja ruoka! Ah miten hyvää kreikkalainen salaatti on, sitä ja tsatsikia ja tuoretta pitaleipää olisi voinut syödä joka päivä. Ja melkein syötiinkin. Souvlaki oli myös herkkua.

Sianliha Souvlaki

Ravintoloissa sai yleensä leipää alkuun; välillä tuli voita, oliiviöljyä tai tapenadea. Välillä se oli ilmainen, välillä se maksoi, mutta koska leipä ei ollut mitenkään erikoisen hyvää, me kieltäydyttiin siitä. 

Nimenmuutos

Kun perustin tän blogin, en millään keksinyt mitään kivaa nimeä, joten se sai tylsähkön nimen, Matkamuistoja.

Mun edellinen blogi oli nimeltään Aidan Takana (ruoho on vihreämpää), ja kaverini ehdotti että eikö olisi fiksua antaa tällekin blogille sama nimi, kun edellinen on nyt suljettu. No niinhän se olis. Joten, tämäkin on nyt sitten Aidan Takana.

Kun en päässytkään lennolle

Viikko sitten torstaina lähdin keskiyöllä lentokentälle. Varattuna oli Etihadin lento Abu Dhabin kautta Ateenaan, jossa viettäisin viikon kaverini Helin kanssa.

  Kingdom Tower pilvenpiirtäjä Riadissa

Vaikka olin kentällä hyvissä ajoin, noin 3.5h ennen lentoa, oli tiskeille jo pitkät jonot. Olin chekannut sisään lennolle netissä, mutta mulla ei ollut boarding passia. 

Jonotin puolisen tuntia. Tiskillä annoin passini. Hetken kuluttua virkailija pyysi luottokorttia. Annoin American Express korttini, jolla yleensä ostan lennot. Korttia ei hyväksytty. Muistin että edellinen kortti oli mennyt vanhaksi, ja sain uuden kortin reilu kuukausi sitten, kun olin Suomessa lomalla.

Olen matkustanut todella paljon, mutta ikinä ei ole luottokorttia pyydetty. Ihan käsittämätöntä. Matka oli maksettu 3-4kk aikaisemmin. Mulla oli passi ja iqama, eli Saudien oleskelulupa. 

Kyllähän matkalipussa sanottiin että luottokortti pitää olla mukana, mutta ei tullut mieleenikään että uusi kortti ei käy, ja multa evättäisiin pääsy lennolle. 

Hiekkamyrsky lentokoneesta kuvattuna 

Niin nimittäin kävi. Ei mulla ole vanhan kortin numeroa tiedossa. Saudeista ei pysty jostain syystä soittamaan Suomen Amexin asiakaspalveluun. Britannian Amexista, mihin pystyin soittamaan, ei pystytty auttamaan, paitsi yrittävät yhdistää Suomeen. Ei onnistunut.

Kävin Etihadin toimistossa kentällä, ja soitin Etihadille. Sanoivat että eivät voi tehdä mitään, vain check in supervisor voi auttaa. Häntä ei kiinnostanut. 

Lentokentän neuvontapisteen mies oli todella avulias. Googlasi mulle puhelinnumeroita, uusia lentoja, ja kävi jopa turvatarkastuksen sisäpuolella Amexin toimistossa. 

Riadin kentän Business Lounge

Kun mitään ei ollut enää tehtävissä ja check in oli pian sulkemassa, jonotin vielä uudestaan, eri tiskille tällä kertaa. Sama vastaus. Virkailija näytti jopa näytöltä että ei onnistu. Siinä oli kohta jossa luki override (”ohita”). Näytin sitä, mies kokeili jotain, mutta ei onnistunut. Olen varma että jossain muualla ammattitaitoisempi henkilö olisi sen varmasti osannut/pystynyt tehdä. 

Niinpä mulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin luovuttaa ja ottaa taksi kotiin klo 03.30 aikaan yöllä. Seuraavana aamuna ostin uudet, sikakalliit liput, eri lentoyhtiöllä tietenkin. Etihadilla en enää lennä, se on varmaa se, kuten en myöskään Air Francella, mutta se onkin ihan eri, eikä edes näin ärsyttävä, saati kallis, tarina.